Ei turvota. Hienoa. Ja kansa ostaa sokerilla ja rasvalla kyllästettyä jogurttia henkensä kaupalla. Kansa parantelee sokerilla ja rasvalla kyllästetyllä jogurtilla oireita, jotka johtuvat vain ja ainoastaan jo alunperin huonoista ruokailutottumuksista. Syy ja seuraus. Korrelaatio ja kausaliteetti. Se syömisistä.
Suomi miettii päänsä puhki mistä löydetään seuraava Nokia tai Rovio. Vielä ei ole mitään ihmeellistä kuulunut. Tässä innovaatioiden kujanjuoksussa kopsahtaa kohta seinä vastaan. Oliko Suomen ja Nokian mennyt voittokulku seurausta suomalaisten luovuuden kehittymisestä, vai kilpailijoiden kehnoudesta? Kuka muistaa iPodin ensimmäisten demojen joukossa nettivideona pyörineen esimerkin, jolla kuvattiin kosketusnäytön hyötyjä (ellet, niin linkki tässä)? Angry Birds on toki viihdyttävä, mutta kauanko se jaksaa kantaa ja voiko oikeasti yksi peli nostaa jonkin maan peliteollisuuden uudelle tasolle?
Koululaitos ei ole kasvanut muun yhteiskunnan ja digitalisoitumisen mukana. Luovan ajattelun uusien teknologioiden ja medialukutaidon kehittäminen ei ole ollut asialistalla ensimmäisenä. Ei myöskään tiimityöskentelyn kehittäminen. Nyt etsimme konsulttien voimin yhtä hiton isoa purkkia “activiaa”, jolla saamme luovuuden virtaamaan ja kansantalouden nousuun. Toivon, että se löytyy jostain, mutta ennemminkin uskon ongelman piilevän rakenteissa, jotka ovat ummettuneet paikoilleen.
Ps. Kirjoitin muuten viimeisimmän blogini 4.2.2011. Olen tuntenut siitä saakka huonoa omaa tuntoa, kun en jostain pirun syystä ole saanut aikaan uusia kirjain/sanayhdistelmiä tänne. Mutta eipä kukaan ole kyllä kaipaillutkaan. Ainakaan ääneen. Lupaan taas aktivoitua kiusaksenne kesän jälkeen.
Kaipaan aikaa, jolloin Suomeen rantautui Facebook, iPhonet kiiltelivät uutuuttaan amerikanserkkujen käsissä ja maailma tuntui olevan teknologia- ja palveluvallankumouksen partaalla. Asioilla, aivan kuten parisuhteellakin, on tapana arkipäiväistyä. Mitä silloin tarvitaan? No sitä paljon puhuttua uutta kipinää.
Mikä on luovan työn ammattilaisen ja kylähullun ero? Periaatteessa sama kuin ammattisoittajan ja amatöörimusikantin. Väärässä paikassa ammattilaista et saa aloittamaan, etkä amatööriä lopettamaan.
Sattuma muokkaa elämäämme enemmän kuin tieteen nimiin vannova länsimainen ihminen edes uskaltaa uskoa. Kun miettii maailman historiaa tai omaa elämäänsä taaksepäin, ovat suurimpia muutoksia tuottaneet tapahtumat olleet ennalta-arvaamattomia tai ainakin vaikeasti ennustettavissa olleita. Myöskään valistunut historian tuntemus ei ole pelastanut ihmiskuntaa yhdeltäkään suurelta mullistukselta tai katastrofilta. Historian tutkijoiden kokouksissa harvoin on sijaa muulle kuin jälkiviisaudelle.
Maailman tärkeimmät keksinnöt, oivallukset ja teot ovat syntyneet halusta parantaa jotain olemassa olevaa epäkohtaa. Tähän on tarvittu kriittistä silmää, huomiokykyä ja halua ratkaista epäkohta. Niin sanottua “negatiivista ajattelua”.
Vuosi 2010 on kohta pulkassa. Se onkin hienoa, koska oman pulkkani naru alkaa olla jo aika jäässä näin loppuvuodesta. Kulutusyhteiskunta alkaa valmistautumaan joulun kulutushysteriaan, toilailemaan pikkujouluissa ja suunnittelemaan lainarahalla ostettua, jo perinteeksi muodostunutta talvilomaa Thaimaahan. Näiden lisäksi olen ollut haistelevinani pientä nuukahdusta koko vuoden ajan jöpöttäneessä some-hypessä.
Mielenrauhaa, tuloksellisuutta ja arjessa toimivia markkinoinnin ongelmakohtien ratkaisuja. Näitä kaipaa markkinointiviestinnän ostaja, jos on uskominen erään toimiston teettämään kyselyyn. Allekirjoitan täysin nuo kohdat, mutta kannattaa myös muistaa, että asiantuntijapalvelujen tarjoamiseen ja ostamiseen pätevät täysin samat säännöt kuin mihin tahansa ihmisten väliseen kanssakäymiseen. On aika uskomatonta, että ihmisten välistä kanssakäymistä ei juurikaan sivuta markkinointikirjallisuudessa ja -keskusteluissa.
Vaikka ihmisten aika on nykyään enemmän kortilla kuin koskaan, tuotteet ja palvelut vain monimutkaistuvat (lue: huonontuvat). Elämmekö nykyään niin monimutkaisessa maailmassa, että yksinkertaisten ideoiden arvostus on hävinnyt lähes kokonaan? Onko niin, ettei niitä kaikista toimivimpia, yksinkertaisuudessaan loistavia ideoita uskalleta edes esitellä yritysten johdolle. Vain siksikö, että esittelijä pelkää leimautuvansa, no, yksinkertaiseksi.
Muutenkin internetistä tuntuu sosiaalisen median kehittymisen myötä tulleen kaiken turhan ja amatöörimäisen bittitöherryksen leikkikenttä. Kommenttipalstoilla sivistyneet ihmiset regressoituvat luolamiehen tasolle ja lähettelevät tappouhkauksia toisilleen, blogipalvelut pursuavat minä-muodossa kirjoitettuja koirien päiväkirjoja ja amatööriporno kuvaajien entisine tyttöystävineen paljastaa koko yhteiskunnan todellakin pyörivän navan välittömässä läheisyydessä. 
